Je suis Charlie Hebdo. Se on itsestäänselvyys, tottumuksesta tuleva solidaarisuusosoitus. Ei pelkän abstraktin ja liberaalin ilmaisunvapauden puolesta, vaan myös sille nimenomaiselle mediaprojektille joka Charlie Hebdo on. ”Anarko-trotskilainen” ei tarkoita juuri mitään, mutta se on yksi nimityksistä joilla lehteä on haukuttu, ja osittain se myös omaksuttiin itsemäärittelyksi. Olen solidaarinen nimenomaan niille vasemmistolaisille ja vihreille jotka kuolivat lehden toimituskokouksessa.

Jotkut vasemmistolaiset ovat tarttuneet juuri tähän hyökkäyksen hetkeen mahdollisuutena kritisoida lehteä rasismista. Minun ymmärykseni solidaarisuudesta on, että silloin kun on ”tilanne päällä”, esimerkiksi ruumiita maassa, aseheppuja juoksentelemassa vapaina, ehkä jopa uhrien hautajaisiin asti, niin on hyvä hetkittäisesti luopua kritiikistä. Tämä ei tarkoita että sitä ei ajattelisi, mutta solidaarisuus on yhdessä seisomista, joskus myös tovereiden kanssa jotka ovat tehneet jotain väärin.

Olen seurannut Charlie Hebdota vuodesta 2005 jolloin sitä luettiin aktiivisesti vallatussa talossa Pariisin 17 kaupunginosassa jossa asuin, samalla kun autot paloivat, lähiöissä, mutta myös meidän kadulla. Olen hyvin tietoinen kritiikistä lehteä kohtaan, ja olen itsekin ollut kriittinen.

Nyt en ole, vaan puolustan yhtä nimenomaisesta Charlie Hebdon etukansipiirrosta. Syksy Räsänen viittaa siihen, ja monet muut jotka ovat hyökänneet lehteä vastaan ovat ottaneet saman nimenomaisen kuvan silmätikukseen. Syksy, kaikella kunnioituksella, mutta mielestäni olet ymmärtänyt tämän kuvan väärin.

Kuva siis esittää pilapiirrosmaista muslimiveljeskunnan kannattajaa, joita Egyptin sotilashallitus tappoi joukoittain lehden ilmestymisen aikoihin, heinäkuussa 2013. Siinä lukee ”Tappamista Egyptissä – Koraani on paska – se ei pysäytä luoteja”. Itse luen kuvan solidaarisuusosoituksena jokaiselle yksilölle joka on koskaan lähtenyt mukaan protestiin tai kansannousuun toivoen tai odottaen jonkun Pyhän Kirjan suojelevan häntä. Kuva on minulle surullinen, tosi, ja kyllä, samalla myös hauska. Charlie Hebdoa parhaimmillaan. Ajatusleikkinä kuvittelen vastaavan pilapiirroksen siitä kun Chilen demokraattisesti valittu hallitus kaadettiin ’73, viiksekkäästä vasemmistolaisesta kaatumassa luotisateessa käsissään Marxin Pääoma. ”Pääoma on paska – se ei pysäytä luoteja”. Hauska, surullinen, tosi toteamus, jopa jos se oltaisiin piirretty syyskuussa ’73.

Ja kyllä, Syksy. Minustakin jonkun pitäisi piirtää se kuva joka sanoo että ”Charlie Hebdo on paska – se ei pysäytä luoteja”. Se on jo tehty. Ja mielestäni se on tosi, surullinen, ja myös hauska. Koska alkuperäinen kuva mielestäni asettuu sen luottavaisen, toiveikkaan ihmisen puolelle, joka toivoi että tällä kertaa ehkä olisi toisin, ja paperi voittaisi lyijyn, mutta joutuu taas kerran pettymään, niin en näe syytä loukkaantua tästäkään versiosta.

Haluan myös osoittaa myötätuntoni, tukeni ja solidaarisuutta kaikille niille muille joita vastaan on hyökätty iskun seurauksena: Euroopan muslimeille jotka joutuvat pelkäämään kostoiskuja, juutalaisille joiden yhteisöä vastaan hyökkäys myös kohdistui, ja kaikille muille jotka joutuvat pelkäämään. Paras ymmärrys hyökkääjistä on mielestäni löytynyt parilta vanhalta juutalaissedältä. Jonathan Freedland ja Dany Cohn-Bendit eivät syytä islamia, vaan fasismia. Hyökkääjien pyrkimyksenä on perustaa homogeeninen, totalitäärinen valtio jossa sisäiset ristiriidat uskotaan katoavan mystisen puhtauden tavoittamisen kautta. Mielestäni fasisteja vastaan taistellaan parhaiten yhdessä, solidaarisesti, rakentaen parempia vaihtoehtoja.