Näinä hetkinä alkaa Oulussa Vihreiden puoluekokous, seurattavista täältä, jossa pääsen äänivaltuutettuna edustajana olemaan mukana äänestämässä puolueen johtorooleista, linjauksista ja vielä käsittelemään puoluevaltuuskunnan jäsenenä kasan budjettikorjauksia ylimääräisessä valtuuskuntakokouksessa. Tietenkin valtaosa järkevästä huomiosta kohdistuu henkilövalintoihin. Joskaan kukaan ei tällä kertaa haasta puheenjohtajaa Villeä eikä puoluesihteeri Lassea, mikä kai on ymmärrettävää kun kerta on käyty Parhaat Vaalit Koskaan™, mutta kyllä puoluehallituksen varapuheenjohtajuuksista ja jäsenyyksistä, puoluevaltuuskunnan puheenjohtajuudesta, varapuheenjohtajuuksista ja jäsenyyksistä tullaan käymään (ja käydään jo nyt, junassa matkalla kokoukseen!) kivenkovaa kamppailua, lobbausta ja vääntöä. Hyvä siitä tulee.

Itselläni on jännitettävää. Olen uudelleen ehdolla Vihreiden puoluevaltuuskuntaan, tavoitteena varsinainen jäsenyys. Duuni valtuuskunnassa on loistava tapa vaikuttaa puolueen linjauksiin ja ohjelmiin. Todella kovaa valtaa me käytämme valtuuskunnassa kuitenkin sillon kun on kyse hallitusyhteistyöstä ja ministerivalinnoista. Molempia näitä päätöksiä ja äänestyksiä on kertynyt muuten yllättävän paljon menneelle kaksivuotiskaudelle. Haluan olla mukana katsomassa kortit myös seuraavalle kahdelle vuodelle. Mistä sitä tietää tuleeko kenties tälläkin kerralla yllätyksellistä päätettävää. Ei tuo nykyinen hallitus nyt NIIN vakaalta näytä…

Niin, siinäpä sitten puoluekokouksen varsinainen tehtävä: tehdä Vihreistä johtava oppositiopuolue. Siis, minun mielestäni olemme sitä jo. Miksi? Kaksi vastausta: maahanmuuttopolitiikka ja perustulo.

Näissä kahdessa teemassa ja niiden esilläpitämisessä erotumme koko muusta puoluekentästä, jopa rakkaista ystävistä Vasemmistoliitossa joiden kanssa on ilo jakaa tämä (lyhyt?) oppositiotaival ja kaataa hallitus.

Maahanmuuttopolitiikkamme perustuu solidaarisuuteen ja ihmiselämän arvon mittaamattomuuteen, varsinkin taloudellisin termein. Se kuitenkin vastaa myös tietyn suurpääoman työvoiman tarpeeseen. Tämä ei ole sen tarkoitus. Ruotsin edellisessä hallituksessa Miljöpartiet tuki maahanmuuttokysymyksissä ja VAIN maahanmuuttokysymyksissä keskusta-oikeistolaista vähemmistöhallitusta. Me pystymme ja joudumme haastamaan sitä kokoomusjengiä joka nyt ottaa irti kaiken sen ilon minkä EK saa ulos Perskeko-hallituksesta, mutta joita sisäänpäinkääntyvä Suomi alkaa tökkimään taloudellisesti ennen myöhään. Maahanmuutto vaikeutuu. Tarveharkinta (http://yle.fi/uutiset/ulkomaalaisen_palkkaamista_halutaan_helpottaa/7885359), EU/ETA-ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1431435932787.html) ja yleisen ilmapiirin muutos karsivat maahanmuuttajia. Kun turhautuneet netissähuutajat eivät kuitenkaan saa mitä Perskekolta haluavat niin niin siirtyvät aktiivisiksi kadullahuutelijoiksi. Olemme tälle vaihtoehto, ei koska se hyödyttäisi joitain teollisuuden aloja, vaan koska se on oikein. Mutta olemme valmiit yhteistyöhön myös sen keskustaoikeistolaisen kanssa joka haluaa rajat auki. Me haluamme ne enemmän auki, mutta kaikki apu on tervetullutta.

Joo, tärkein ja keskeinen voima tässä on se autonominen liike joka siirtolaisuus itsessään on, joka kärsii matkallaan Eurooppaan ja Suomeen, joka kohtaa täällä rasismia, riistoa, ylivaltaa, syrjintää ja väkivaltaa, sille olemme solidaarisia. Ja tärkeimmät liittolaiset, siirtolais-, maahanmuuttaja- ja pakolaisaktivistien itsensä lisäksi on tietenkin vasemmistolaiset solidaarisuusaktivistit, kirkot, vihaiset tavalliset kansalaiset jotka eivät kestä sitä tapaa millä heidän tuttujaan ja läheisiään kohdellan, syrjitään ja karkotetaan. Mutta meillä Vihreillä on myös mahdollisuus puhua suoraan keskustaoikeistolle tässä kysymyksessä, tavalla johon mikään muu taho ”vasemmalla” ei oikein pysty. Ja sen takia sekin on tehtävä.

Ja sitten perustulo, jossa olemme juuri sitä samaa keskustaoikeistoa vastaan joka haluaa tänne maahanmuuttajia dumppaamaan työn hintaa. Jossa meillä kaiken järjen mukaan pitäisi olla yhtenäinen vasemmisto jonka kanssa marssia yhdessä rintamassa maksimaalisen suuren tulonsiirron puolesta jokaiselle joka täällä sattuu elämään. Vaikka suuri osa niin sanotusta ”uudesta vasemmistosta” on omaksunut työn luonteen muutoksen oman politiikkansa pohjaksi niin vanhalla AY-logiikalla pelaavia ajatuksia tuntuu syväjuurrutetun perinteisiin vasemmistopuolueisiin. Se näkyy eri tavoin, demareiden lähes totaalisena perustulon hylkäämisestä Vassareiden ja SKPn keskenäiseen tasonokitteluun. Joko ollaan suoraan vastaan tai sitten esitellään sinänsä hienoja vaihtoehtoja jotka harmi kyllä eivät tule etenemään ennen kuin saadaan vihervasemmistolainen eduskuntaenemmistö. Mikä tietenkin tulee olla tavoitteena, mutta jotta siihen päästäisiin niin pitää myös rakentaa niitä käytännön tekoja jotka vastaavat tämän hetken duunarin tarpeita.

Näissä kahdessa kysymyksessä, jotka molemmat on toteutettavissa ekologisten reunaehtojen sisällä, mutta vain totaalisella kulutuksen, tuotannon, omistussuhteiden ja yhteiskunnan rakenteen uudelleenmuokkauksella, Vihreät ovat, kerrankin, niin ”vasemmalla” kuin ”oikealla” mutta ennen kaikkea muita edellä oppositiopolitiikassa. Aiheista keskustellaan kahdessa oheistilaisuudessa puoluekokouksen aikana (https://www.vihreat.fi/puoluekokous-2015/oheistilaisuudet): la 6.6. klo 13-14 ”Miten Välimerestä tuli hautausmaa ja mikä on Euroopan vastuu?” sekä la 6.6. klo 15-16 ”Vihreät ja työ -teemakeskustelu”. Nyt kiritään!