Saksan mahdolliset hallituskokoonpanot 2013

Kaksi saksalaista puoluetta jotka todennäköisesti istuvat Bundestagissa 2013 ovat käytännössä hallitusneuvottelujen ulkopuolella: Piratenpartei sekä Die Linke.

Piratenpartei, joka sai Berliinin parlamentinvaaleissa massiiviset 9 % ja on kansallisissa gallupeissa 6 % paikkeilla, saattaa hyvinkin ylittää 5 % äänikynnyksen. Vaikka tämä varmaankin tuottaisi mielenkiintoisia sivuefektejä, se ei muuttaisi hallitusmuodostusmahdollisuuksia kuin negatiivisesti (tästä enemmän joskus myöhemmin). Piraattipuolue ei ole valmis muodostamaan linjauksia paineen alla, ei ole tehnyt erottelua maksimaali- ja minimi-vaatimustensa välille, ei omaa hallitusvalmista kaaderia eikä ole onnistunut saamaan merkittäviä tuloksia Berliinin parlamentissa. Ensimmäisen sadan parlamenttipäivän saldo on enimmäkseen sisäistä kinastelua vallanjaosta, joka kiitos avoimuuspolitiikan tapahtuu suorassa livestreamissa. Tästä huolimatta kannatus on pysynyt korkeana ja jopa kasvanut. Eli saattaa hyvinkin pärjätä, saattaa hyvinkin haluta osallistua hallitusneuvotteluihin, mutta tulee epäonnistumaan ainakin viimeisessä.http://www.morgenpost.de/politik/article1896268/Wie-die-Piraten-seit-100-Tagen-Politik-machen.html

Die Linke sen sijaan pystyisi hyvinkin olemaan hallitusvalmis, mutta on päättänyt olla olematta. Idässä puolue rakentuu ”realistiselle” valta- ja talouspolitiikalle, ja Die Linke istuvat tai ovat istuneet monessa entisessä DDR-osavaltiossa hallituksessa. Lännessä puolueen selkäranka koostuu vasemmistodemareista ja AY-toimijoista jotka vääntävät puolueen sisäisestä vallasta kommunistisen siiven kanssa. Kaikki ryhmät olisivat sinänsä valmiit toimimaan koordinoidusti ja ovat saavuttaneet eräänlaisen tasapainon, ja pysyisivät myös hallitustilanteessa blokeissaan, mutta yhdistyneenä puolueena, mutta ilmeisesti heitä yhdistää myös käsitys, että puolue tarvitsee ainakin yhden oppositiokauden, mielellään sellaisen jolloin SPD olisi hallituksessa, voidakseen kasvattaa populistista suosiota. Tämän pohjalta Die Linke tekee ohjelmatyötään, kommunistisen siipensä johtamana. Realo-siipi on ottanut turpiinsa Berliinin vaaleissa, jossa heitä rankaistiin 10 vuoden SPD-johtoisesta hallituspolitiikasta, ja puolueen Grand Old Man, Oskar Lafontaine, entinen SPD-puheenjohtaja ja valtionvarainministeri, on avoimesti asumiserossa vaimostaan ja suhteessa Sahra Wagenknechtin, puolueen varapuheenjohtajan ja johtavan kommunistin, kanssa. Lopputuloksena on ohjelma joka on muille puolueille varsinkin ulkopolitiikan saralla mahdoton: Saksan armeija, Bundeswehr, ei sen mukaan saisi edes olla mukana avun toimittamisessa ulkomailla. http://taz.de/Kommentar-Linkspartei/!80473/

Tällöin jää mahdollisiksi hallituskokoonpanoiksi

Musta-puna eli Suuri Koalitio (Groβe Koalition) jossa on mukana Union (CDU/CSU) sekä SPD. Tämä olisi todennäköisin lopputulos jos vaaleissa äänestettäisiin tämän hetken kyselytulosten mukaan, ja olisi tuhoisa eurooppalaiselle politiikalle. Palaan tähän joskus myöhemmin.

Puna-vihreä eli Rot-Grün. Tämä on sekä SPDn että B90/Grünen julistama unelmakoalitio. Sen parlamentaarinen enemmistö on kuitenkin erittäin tiukassa, ja vaatisi toteutuakseen todennäköisesti sekä FDPn että Piraattien putoamista alle 5 % äänikynnyksen.

Musta-vihreä eli Schwarz-Grün. Tämä on vaihtoehto vain siinä tapauksessa että vihreät pärjäävät hyvin, mutta eivät tarpeeksi hyvin että puna-vihreä koalitio olisi mahdollinen. Se olisi vihreille erittäin tuskallinen mutta kuitenkin mahdollinen ratkaisu. Tämä koalitio todennäköisesti vahvistaisi Merkelin ”progressiivista” linjaa uudistuvassa CDUssa.

Kaikki koalitioyhdistelmät jotka sisällyttävät ”keltaiset” eli FDPn kaipaavat, kuten puolue itse, oman lukunsa myöhemmin. Tällä hetkellä FDP kuitenkin on turvallisesti kolmen prosentin kannatuksessa ja jäämässä Bundestagin ulkopuolelle.

JÄLKIRAPORTTI:

Suuri Koalitiohan siitä tuli, ja trendi on jatkunut: kuten Saksassa, niin myös Euroopassa.

FDP tosiaankin tuhoutui, eikä ole noussut. Humoristit ympäri Saksaa itkevät vieläkin heidän perään, kun ovat nyt menettäneet tärkeimmän lähteensä uudelle materiaalille.

Haastajaksi sitten 2013 vaalien on noussut anti-Euro-populistinen ja ruskeissa vesissä kalasteleva Alternative für Deutschland.

Merkittävät vaalit

Onhan näitä. Pressan-, kunnallis-. Todennäköistä on kuitenkin että ainoat vaalit jotka todella voivat muuttaa Euroopan suuntaa seuraavina vuosina ovat Saksan Bundestagswahl, syys- tai lokakuussa 2013, tai aikaisemmin, jos hallitus kaatuu ennen sitä. Kaatuminen on mahdollista, mutta vähemmän todennäköistä kuin mitä pinnallisella tarkkailulla uskoisi.

 Varsinkin Bündnis 90/Die Grünen-puolueen eli ”Saksan vihreiden” vaalitulos, parin muun tekijän lisäksi, tulee Saksan seuraavissa federaali-tason vaaleissa ratkaisemaan Euroopan suunnan. Tästä syystä haluaisin yrittää selvittää itselleni ja muille mahdollisesti kiinnostuneille B90/Grüne-puolueen ja laajemmin Saksan politiikan tilaa. Yritän kirjoittaa havaintoja, pohjaten die tageszeitung (taz)-päivälehden ja Spiegel-viikkolehden lukemiseen, tapahtumissa hengailuun ja ihmisten kohtaamiseen, sekä tietenkin Wikipediaan. Katsotaan miten pitkään jaksan, tavoitteena on kuitenkin vaaleihin asti. Kommentit ja korjaukset ovat erittäin tervetulleita.

Perus-asioita puolueiden suhteista

Tämän hetken hallitus on CDU-CSU-FDP-koalitio, joka keräsi 2009 Bundestags-vaaleissa 48,4 % äänistä. FDP eli ”Vapaa Demokraattinen Puolue”, ”Liberaalit”, saivat äänistä, 14,6 %, loput keräsi ”Union” eli ”Kristillisdemokraattinen unioni” CDU (27,3 %) + Baijerilainen ”Kristillis-sosiaalinen unioni” CSU (6,5 %).

Vihreät saivat viime vaaleissa 10,7 %. ”Demarit” eli SPD keräsi 23 %. Tämän hetken mielipidemittauksissa voimasuhteet ovat muuttuneet, Demarit + Vihreät saisivat yhteensä 44 % äänistä (SPD 29 % + B90/G 15 %), istuva hallitus CDU/CSU (36 %) + FDP (3 %) keräisi vain 39 % äänistä.

Muut puolueet jotka tällä hetkellä vaikuttavat laskelmiin ovat Die Linke eli ”Vasemmisto” (7 %) sekä Piratenpartei (6 %).

Huomenna: mahdolliset hallituskoalitiot.

JÄLKIRAPORTTI:

Jep, niinhän siinä meni, Suuri Koalitio tuli ensin Saksaan (CDU/CSU + SPD) ja sitten Eurooppaan (EPP + S&D). Euroopassa tosin ALDE siinä sivulla kuokkimassa vaihtelevalla menestyksellä.