Kuka johtaa Bündnis 90/Die Grünen-puoluetta? Erittäin hyvä kysymys, johon ei ole aivan yksinkertaista vastausta. Ja hyvä niin.

 Avataanpa ensin termi Doppelspitze.

 

Kaksoiskärki.

Kaksoiskärki.

Saksan vihreää puoluetta perustaessa julkilausuttu tavoite oli perustaa liikepuolue (Bewegungspartei) joka olisi osa suurempaa kokonaisuutta, ei sen enempää kuin yksi jalka parlamentissa, joka nojaisi toiseen jalkaan, liikkeisiin, parlamentin ulkopuolella. Anti-puolue-puolue (Anti-Parteien-Partei) oli toinen määritelmä. Teknisesti rakenteen oli vastattava rajoittavaan puoluelainsäädäntöön, mutta se ei saisi menettää liikeluonnettaan. Kaikkien kokousten, mukaan lukien parlamentaarikkoryhmien kokoukset, tuli olla avoimia. Päätökset tuli olla konsensuspohjaisia. Tämä osoittautui nopeasti kovin, kovin epäkäytännölliseksi, miksi korvaaviksi tekijöiksi nostettiin kaksi periaatetta: Trennung von Amt und Mandat sekä puoluejohtajaa korvaavat sisäisesti tasa-arvoiset puhehenkilöiden ryhmät (aluksi kolme puhehenkilöä, myöhemmin rajoitettuna kahteen). Kesti myös pitkään ennen kuin Die Grünen suostuivat tekemään henkilövaalikampanjaa.

Trennung von Amt und Mandat tarkoittaa Die Grünen-kontekstissa että puolueen sisällä johtavassa asemassa oleva ei samanaikaisesti saa pitää poliittisesti valittua tai toimeenpanevaa vastuuasemaa, eli puolueen johto ei saanut olla parlamentaarikkoja tai ministereitä. Tämä jotta puolueen linjan riippumattomuus vallitsevista valtarakenteista turvattaisiin. Samaa tarkoitusta palveli rotaatiosäännöt, joiden mukaan parlamentaarikkoja oli vaihdettava mandaatin puolessavälissä.

Nämä mielenkiintoiset kokeilut ”liikkeiden tahdon varmistamiseksi” ovat kaikki jääneet matkan varrelle. Liian hankalaa, liian epäkäytännöllistä, mahdotonta selittää potentiaaliselle äänestäjälle. Kesti vuoteen 2003 ennen kuin valitut poliitikot päästettiin puoluehallitukseen, ja vieläkin vain kolmasosa hallituksesta saa olla johonkin asemaan valittuja. Mutta ne jotka ovat molemmissa rooleissa, puoluehallituksessa ja Bundestagissa, ovat saaneet entistä näkyvämmän ja tärkeämmän roolin. Heistä muodostetaan myös puoluejohdon kahden hengen puheenjohtajisto eli ”puhujien” (Sprecher) kaksoiskärki, Doppelspitze.

Claudia

Claudia

Sääntöjen mukaan ainakin yksi puolueen puhujista on oltava nainen, ja tällä hetkellä roolissa toimii Claudia Roth, värikäs ja äänekäs tyyppi puolueen vasemmistosiivestä joka luontevasti tekee vaalikampanjointia Hampurin yöelämässä 2-metrisen transvestiitin kanssa sievässä nousuhumalassa. Claudia on toiminut puolueen puhujana ensin vuonna 2001, mutta joutui jättämään tehtävän tultuaan valituksi Bundestagiin. Kun säännöt muutettiin vuonna 2003, osin hänen vuoksi, hän asettui uudestaan ehdolle puhujaksi 2004, ja on siitä lähtien toiminut sekä Bundestagissa että puolueen johtohahmona.

Cem

Cem

Oikeaa siipeä edustaa puolueen puheenjohtajana Cem Özdemir, turkkilaisen tšerkessi-vähemmistöön kuuluvan siirtotyöläisperheen poika, joka joutui eroamaan Bundestagista 2002, syynä raha-asioiden epäselvyydet kuten yksityisiltä lainatut rahat ja työlentojen lentopisteiden yksityinen käyttö. Parin USA-vuoden jälkeen hän palasi Saksan politiikkaan, ensin MEPpinä ja sitten taas Bundestags-edustajana, ja toimii puolueen puhujana vuodesta 2008, jolloin oikean siiven mandaatti-puhujan paikka jäi vapaaksi, Reinhard Bütikoferin siirtyessä MEPiksi. Cem ei vuonna 2009 saanut paikkaa paikallisjärjestönsä Bundestags-listalla vaikka sellaista haki, ja ei enääs istu.

Künast

Künast

Trittin

Trittin

Samaa mallia seuraa puolueen ryhmä Bundestagissa. Kaksoiskärki koostuu siellä ryhmän puheenjohtajista Jürgen Trittin vasemmalla ja Renate Künast oikealla. Molemmat ovat veteraanipoliitikkoja ja entisiä ministereitä. Künast pyrki 2011 Berliinin pormestariksi, ja Trittin näyttää olevan parhaassa asemassa olemaan B90/Grünen kansleriehdokas ja mainoshahmo 2013.

Hassua, muuten. Cem ja Claudia ovat luontevasti tunnettuja etunimillään, mutta Jürgenistä ja Renatesta puhutaan puolueenkin sisällä useammin sukunimellään. Onko tämä hierarkia-arvio vai johtuuko se Jürgenien ja Renatejen suuremmasta määrästä puolueen sisällä? Pitää miettiä.

Kuitenkin: kaksoiskärkiä kaksin kerroin. Miksi juuri tämä demokratisointikeino on jäänyt elämään, kun niin monia muita on siivottu pois häiritsemästä? Koska se on tehokas, tietenkin. Puolueen kaksoiskärki antaa mahdollisuuden pitää puolueen kasassa silloinkin kun sisäiset ristiriidat repivät sen osia eri suuntiin. Kumpikin siipi, oikeisto- ja vasemmisto-, pystyy identifioitumaan omiin johtohenkilöihinsä, ja tuntee edes jossain määrin olevansa edustettuna heidän kautta, vaikka usein varsinkin omia kritisoidaan kaikista tiukimmin.

Kuten Berliinin B90/Grünen-kaupunginparlamentin ryhmä osoittaa, suuret ongelmat syntyvät vasta silloin kun yksi ryhmä täysin dominoi. Viime vuoden puolella parlamenttiryhmän oikea siipi pääsi yläkynteen ja käytti enemmistönsä nappaamaan molemmat puheenjohtajapaikat. Sen jälkeen kokoukset ovat olleet yhtä huutoa, kun vähemmistössä oleva vasemmistosiipi ei vain koe vaan pystyy osoittamaan että perinteisten sopimusten yli kävellään. Kuulemma viime aikoina tilanne ryhmässä on hiukan helpottunut ja sopimus lähestyy. Kaksoiskärjen toimivuus indikaattorina ja hälyttimenä on kuitenkin osoittanut toimivuutensa.

Myös ulospäin suuntautuneessa politiikassa kaksoiskärki toimii hyvin. Äänestäjällä ei ole ongelmaa ymmärtää että puolueessa on kaksi siipeä, kun molemmat puhuvat yhden edustajan kautta, joka tietenkin koordinoi kantansa ja viestintänsä koko ryhmän tai hallituksen kanssa. Varpaille astumisia näkyy harvoin: Claudia on äänessä kun vastustetaan sosiaalileikkauksia, Cem kun puhutaan ulko- ja Atlanttipolitiikasta. Molemmat pääsevät vastustamaan ydinvoimaa, mutta Claudia on uskottavampi ja kaikki tietävät miksi. Ja niin edelleen.

Doppelspitze on niin toimiva, että jopa muut puolueet katsovat mallin suuntaan. Ja tavallaan hallitsevalla puolueella, tällä hetkellä CDUlla, on jo rakenteellisesti jonkinlainen kaksoiskärki: kansleri ja presidentti. Nyt on vain käynyt niin hassusti, että molemmat omaavat identtisen profiilin. Sekä Merkel että pian valittava Gauck ovat puolueensa vähemmistöä: itäsaksalaisia protestantteja, Gauck entinen pastori, Merkel pastorintytär. Vitsinä voisi sanoa, että CDUlla on Vihreiltä opittavaa kaksoiskärkensä asettamisessa. Vaikka oikeasti CDUlla on harvinaisen vähän sanottavaa Gauckin valintaan.

Edellinen teksti